Mitä on olla se, joka on

Mitä on olla se, joka on

Elokuun viimeisenä iltana Kehräämölle kokoontui joukko ystäviä juhlimaan yksivuotiasta Jooga- ja Hyvinvointilaa. Ohjelmassa oli rehellisiä ja rohkeita esityksiä, jotka kaikki tulivat suoraan sydämestä, niinkuin MasQn ja Aylinin laittamat tarjoilutkin. Heti ensimmäisenä esiintynyt Niko Sebastian Kurki myönsi, että jännittää, ja sanat ja soinnutkin tuppaavat välillä unohtumaan. Se ei ärsyttänyt yhtään, vaan sulatti sydämen, ja siinä samassa olimme kaikki Nikon puolella. Halusimme, että hän tuntisi meidän rakkautemme ja hyväksyntämme. Taputimme ja ulvoimme, ja niin Niko pääsi jännityksensä yli. Seuraavaa esiintyjää, Kehräämön “omaa” Markusta tuskin enää jännittikään, tunnelma oli jo niin lämmin. Markus sulatti yleisönsä lopullisesti lattialle rentoutumaan, ja kertoi sitten että oli oivaltanut jotain tärkeää. Hän kertoi, että tajusi nyt kirkkaana, että Kehräämö on hänen unelmiensa työpaikka. Hän tajusi löytäneensä paikan, jossa voi todella olla juuri sitä, mitä on.

Olla sitä, mitä on. Mikä klisee, ja mikä merkityksistä painava lause. Pitäisi olla maailman helpoin asia olla, mitä on. Tiedämme kaikki, että se on vaikeinta maailmassa. Ei pelkästään olla, sitä mikä on, vaan ilmaista luovasti omaa totuuttaan kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Luulen, että tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka ovat kyllä sitä mitä ovat, mutta he eivät kerro sitä kenellekään. Monet eivät kuiskaa sitä itselleenkään.

Vaikeneminen omasta totuudesta synnyttää kärsimystä siinä, joka yrittää peittää totuutta sisällään, vaikka syy kärsimykseen on ympäristössä. Ympärillä on muita, jotka eivät pidä siitä, että yksi elää totuutensa mukaan. Syy tähän on siinä, että totuus ei jätä ketään kylmäksi. Totuus on kuuma laser-säde, joka läpäisee kivuliaasti ne tarinat, joita rakennellaan oman totuuden peitoksi. Kärsimyksen pitäisi siis kuulua ympäristöön, ei sille yksilölle, joka on nähnyt, mikä on, ja haluaa elää sen mukaan.

mutta keitä me oikein olemme

Kundaliinijoogan mestari Yogi Bhajan sanoi suoraan, että meillä länsimaalaisilla on yksi suuri ongelma, joka synnyttää kaikki pienemmät ongelmat, joista kärsimme. Ongelma on se, että emme tiedä keitä hemmettejä me olemme. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, miksi olemme syntyneet tälle planeetalle, ja sitä kuljemme kyselemässä maailmalla, omaa onneamme kerjäämässä.

Yogi Bhajania lainatakseni, on sekä teknisiä että mystisiä keinoja ymmärtää, keitä me olemme. Erilaisia tekniikoita käyttämällä ja osaksi täysin mystisesti voi tapahtua niin, että eräänä päivänä näkeekin omaan sydämeensä ja koskettaa jotain, mikä tuntuu totuudelta.Yhtäkkiä tuntee pyyteetöntä rakkautta, jota ei koskaan aikaisemmin ole tuntenut. Voi olla, että kysymys on antautumisesta ja myöntämisestä: tämä minä olen.

Joka tapauksessa, kun itsensä löytänyt heijastaa omaa todellista olemustaan kirkkaasti, muut totuuden löytäneet tai siitä kiinnostuneet huomaavat valon välittömästi. Kaikki Etsijät ja Löytäjät kerääntyvät yhteen, ja valo voimistuu niin, että nekin, jotka eivät vielä uskalla edes epäillä, etteivät tunne todellista olemustaan, heräävät. Herääminen voi olla karu, niinkuin krapula-aamuna ainakin, tai autereinen aamunkoitto uuteen ihanaan minuuteen. Joku kolkutti ja herätti, vaikka ei pyydetty; selvä se, että reaktio voi olla tyly torjunta. Joskus ne, jotka ovat tulleet tahtomattaan häirityiksi, syyttävät niitä, jotka kolistelivat ovella. Niille, jotka tahtoisivat jatkaa uniaan, kolistelu on joko ärsyttävää tai suorastaan vaarallista toimintaa, joka olisi saatava loppumaan. Juuri tästä syystä meille on alunperin annettu se vaikutelma, ettei kannattaisi huudella siitä, mitä on oikeasti. Kannattaisi vain noudattaa sanattomasti sovittua koreografiaa riippumatta siitä, miten vaikealta se tuntuu.

Se, joka on sitä, mitä on, ei halua jatkaa samaa leikkiä kuin ne, jotka peittelevät totuutta syystä tai toisesta. Maailmanhistoriassa on monia kuuluisia henkilöitä, jotka ovat käyttäytyneet tällä tavalla huonosti. Joku on asettunut pyhän viikunapuun alle istumaan kieltäytyen liikkumasta, ennen kuin saa tietää totuuden. Toinen on kaatanut raivoissaan temppelistä rihkamakauppiaiden pöydät. Näistä kapinallisista on tullut esikuvia muille totuuden etsijöille.

Guru Naanakin jäljillä totuutta etsimässä

On eräs räyhähenki, jota minä rakastan. Hän on Naanak, josta tuli sikhien ensimmäinen guru, Guru Naanak – mutta syntyessään hän oli pelkästään poika Naanak. En ole sikhi, mutta tunnustan olevani totuuden etsijä, ja Guru Naanak on minulle esikuva. Naanak syntyi varakkaaseen hinduperheeseen nykyisen Pakistanin alueella, silloisessa Intiassa, vuonna 1469. Hänessä oli lapsesta saakka sellainen ylimaallinen ominaisuus, ettei häntä kiinnostanut mikään muu kuin totuus, ja hän myös avasi suunsa ja kyseli sen perään. Hindujen kasterituaalissa hän ei uskonut muuttuvansa hyväksi hinduksi sillä hetkellä, kun uskonnon merkki, pyhä nyöri sidotaan häneen. Hän otti nyörin pois ja ihmetteli, lakkasiko hän olemasta hindu, kun nyöri oli poissa. Vanhempana hän ei uskonut, että tietynmallinen turbaani tai viitta olisi tarpeellinen uskonnon tai identiteetin tunnusmerkki. Minua huvittaa kuvitella, miten Naanak on ajanut sukunsa hermoromahduksen partaalle pukeutumalla puoliksi hindun ja puoliksi muslimin vaatteisiin. Myöhemmin hän ajoi hermoromahduksen partaalle uskonnollisia puritaaneja, joiden kokouksiin hän meni pukeutuneena nahkavaatteisiin. Hän söi lihaa, ihan vain siksi, ettei uskonut valaistumisen kannalta olevan ollenkaan tärkeää mitä söi. Hän ei uskonut myöskään uskonnolliseen eliittiin, ja se on piirre joka hänessä minua erityisesti ihastuttaa. Hänen sanomakseen on kirjattu, ettei ihmisen ja korkeimman väille kaivata minkäänlaista välittäjää.

Minun ja Guru Naanakin suhteessa totuus on se, että en tarvitse temppeliä, johon mennä Guru Naanakin kanssa seurustelemaan. Kaikki kunnia heille, jotka niin tahtovat tehdä, mutta ei se ole minun juttuni. En ole tuntenut hänen tai hänen edustamansa totuuden läsnäoloa yhtään voimakkaammin yhdessäkään gurdwarassa, kirkossa tai buddhalaisessa temppelissä. Sen sijaan olen tuntenut totuuden lämmön ihmisissä, jotka hyörivät kaupungilla ja ehtivät kiireessäkin hymyillä tuntemattomalle, niissä jotka uskaltavat puhua totuudesta silläkin uhalla että saattaisivat joutua naurunalaisiksi tai vieläkin pahempaa, suljetuiksi pois yhteisöstä.

Guru Naanak Ji oli oma itsensä. Muuta hän ei yrittänyt eikä halunnut olla, eikä pyytänyt ketään muuta olemaan niin kuin hän, vaan päinvastoin: tulemaan juuri siksi ihmiseksi, joka kukin itse todella on. Muslimien hän käski olla muslimeita ja kristittyjen kristittyjä, jainalaisten jainalaisia ja buddhalaisten buddhalaisia. Vaan kuinka kävi. Naanak loisti Totuuden Valona, ja häntä lähdettiin seuraamaan, vaikka Naanak olisi tahtonut, että kaikki olisivat lähteneet seuraamaan totuutta. Kun matka eteni, totuuden etsijöille tuli tietenkin kiistaa siitä, mistä suunnasta pitäisi etsiä, ja niinpä Guru Naanakin jälkiä kulkee nytkin monta totuuden etsijöiden ryhmää ja lahkoa, jotka eivät välttämättä edes suhtaudu toisiinsa suurella rakkaudella ja myötätunnolla.

Guru Nanak Dev Ji
Guru Naanak Dev Ji lähti oman totuutensa puolesta kävelemään.

Naanak uskoi, että meillä jokaisella on sisäinen Guru – Totuus. Meillä voisi olla otsassa tarra, jossa lukee ”Guru inside” – ihan niin kuin ennen muinoin tietokoneissa oli tarra, jossa luki ”Intel inside”. Naanakia ei kiinnostanut lähteä sotimaan löytämänsä totuuden puolesta. Hän lähti kaverinsa, muslimimuusikko Mardanan kanssa kävelemään sen puolesta. Hän lauloi totuudesta kaikilla niillä kielillä, joita löysi pitkillä matkoillaan laajan Intian niemimaan laaksoissa ja jokisuistoissa, Arabian niemimaalla, Persiassa, Mongoliassa, Keski-Venäjällä – he kävivät myös Vatikaanissa juttelemassa paavi Leo X:n kanssa. Mahtoivatkohan Naanak ja Mardana laulaa paavin kanssa jotakin latinaksi? Näistä lauluista syntyi bani, Japji Sahib, jonka alkutavuihin on jo tiivistynyt Naanakin löytö: ”Ek Ong Kaar Sat Naam” –”Yksi maailmankaikkeuden alkuääni, Totuus Hänen nimensä, Totuus minun todellinen nimeni”. Tarina kertoo, että Naanak lähetti Mardanan ottamaan selvää, millaisia vaatteita seuraavassa kylässä käytettiin ja millaisia melodioita siellä laulettiin. Sitten Mardana palasi Naanakin piilopaikkaan kylän laitamille, ja aivan kuin nykyään yhteisöteatterissa, he sitten kylän asukkaiden lailla pukeutuneina lauloivat totuudesta heidän omilla sävelillään. Sillä tavalla jokainen sai olla totuudessa juuri se, joka oli – ei tarvinnut muuttua muuksi ollakseen totta.

Uskonsotien ja valtataistelujen sijasta Guru Naanak jätti tälle planeetalle jalanjälkenään Japjin. Sen säkeistä olen lukenut, että Guru Naanakin totuudessa elämisessä on leikkisiä ja rakkaudellisia piirteitä, ja ne saavat minut ajattelemaan hänestä hellästi. Haluaisin ajatella, että Naanak-nimisen miehen sijasta hellät tunteeni kohdistuvatkin itse totuuteen. Guru Naanak vaikuttaa olleen bhakti-joogi, joka uskoi kirtanin, mantran, banin avaavan ihmisen sydämen totuudelle. Japjissa, jota hän lauloi, oli mystikoille ominaista hurmosta ja voimaa. Persialaiset mystikot Rumi ja Hafiz olivat eläneet kaksisataa, sata vuotta ennen Naanakia, mutta samanlaista sydämen kautta totuuteen sukeltamista on Naanakin baneissa.

Rakastan Guru Naanakia, koska hänelle ei asema, nimi, tämän elämän kestävä tomumaja tai uusi takki merkitse mitään, mitä olisi puolustettava tönien, solvaten tai aseita kalisutellen. Kaikkea ja kaikkia voi rakastaa ja ylistää, kun oivaltaa, että kaikki kumpuaa totuudesta, ensimmäisistä sanoista ”Ek Ong Kaar”. Jos olisin yhtään filosofi, voisin jopa päätellä, ettei meidän planeetallamme voi olla mitään, mikä ei olisi samaa energiaa totuuden kanssa.

Kun ajattelen meitä Kehräämöllä elokuun viimeisenä iltana, ymmärrän että rakkauden oksitosiiniset kuidut olivat vetäneet meidätkin yhteen. Siinä ruusuisessa lämmössä tunsimme, että voimme olla sitä, mitä olemme, ja se tuntui totuudessa elämiseltä. Kun juhlin Guru Naanakin syntymän 550-vuotisjuhlia marraskuun puolivälissä, juhlin esikuvaa, joka rohkaisee minua sanomaan ääneen ja laulamaan sitä, mikä minä olen – en ego-minä, vaan osa totuuden energiaa tällä planeetalla.

Guru Naanak Jayanti Kehräämöllä lauantaina 15.-16.11.2019 yhteistyössä Suomen Kundaliinijoogayhdistyksen kanssa – lisätietoja Jooga- ja Hyvinvointila Kehräämön Tapahtumat -sivulla, Facebookissa ja Instagramissa!

Sulje Menu