Täydentävät hoidot hyvinvoinnin tukena

Täydentävät hoidot hyvinvoinnin tukena
Hyvinvointi on monen asian summa

Mitä täydentävät hoidot ovat?

Täydentävät hoidot ovat suomenkielinen kattokäsite kaikille sellaisille hoidoille, jotka eivät kuulu julkisen terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Yleisesti hyväksytty kansainvälinen termi niille on CAM (Compelementary and Alternative Medicine), mutta suomessa ei ole vielä vakiinnutettu mitään tiettyä termiä. Se, että tietyt hoidot eivät ole julkisen vallan ohjaamia ja valvomia, ei poista sitä tosiasiaa, että nämä hoidot ovat olennainen osa terveyskulttuuriamme ja monien ihmisten elämää. Täydentävistä hoidoista haetaan lievennystä erilaisiin vaivoihin ja oireisiin ja niiden koetaan parantavan elämänlaatua. Täydentäviä hoitoja ovat muun muassa erilaiset valmisteet (luontaistuotteet, ravintolisät ja rohdokset), kehomielihoidot (esim. akupunktio, kiropraktiikka, vyöhyketerapia, aromaterapia, hypnoosi, energiahoito) ja hoitojärjestelmät (perinteinen kiinalainen lääketiede, ayurveda, homeopatia). (Aarva 2019, s. 63-70).

Laajentuva ja syventyvä ymmärrys kehosta

Kun perehdyt joogaan, meditaatioon ja muihin tietoisuuden harjoituksiin, alat huomata, että luonnontieteelliseen näkemykseen ja sen tutkimusmenetelmiin perustuva, eli vallalla oleva ihmiskuva ei tavoita kokonaisuudessaan sitä, mitä kaikkea ihmisyys sisältää ja miten monet eri tekijät ovat yhteydessä toisiinsa vaikuttaen myös terveyteen.

Tietoisuuden harjoittamisen myötä esimerkiksi uskomus kehon ja mielen erillisyydestä alkaa pikku hiljaa muuttua ja erilaiset “henkiset kokemukset” voivat lisääntyä. Huomioitavaa on se, että kokemukset ovat usein nimenomaan kehollisia tai kehosta kumpuavia.

Kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuuristen mieltymysten seurauksena suurin osa meistä elää ajatusten ja käsitteiden keskellä ja yhteys keholliseen olemiseen on heikentynyt tai katkennut. Siksi ajattelussa luokitellaan asiat todeksi tai valheeksi lähinnä sen perusteella, pystytäänkö niitä loogisesti perustelemaan todeksi. Lisäksi ajatellaan, että on olemassa yksi objektiivinen todellisuus, jonka luonnontieteellinen tutkimus pystyy pikku hiljaa paremmin ja paremmin tavoittamaan. Tälle maailmankuvalle on ominaista, että subjektiivinen kokemus on, ollessaan ristiriidassa objektiivisesti todeksi määritellyn tiedon kanssa, vähempiarvoinen tai jopa valheellinen.

Äänimaljoja on käytetty Tiibetissä jopa tuhansia vuosia meditaation tueksi, rentoutumiseen, stressin lievittämiseen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Subjektiivisen todellisuuden arvo

Tietoisuuden harjoituksessa, esimerkiksi joogassa, tai chi’ssä ja meditaatiossa, kokemuksia tarkastellaan subjektiivisessa todellisuudessa. Kokemukset ovat tutkimuskohde ja niihin suunnattu tietoisuus on tutkimusväline. Kun tietoisuuden valokeilalla tutkii riittävästi omaa kehoaan, voi alkaa tehdä havaintoja esimerkiksi hienojakoisesta ”energiakehosta”, joita vaikkapa joogaperinteen ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen tekstit ovat tarkasti kuvanneet.

Lopulta kaikki tieto maailmasta hankitaan aistien avulla ja suodatetaan osaksi henkilökohtaista kokemusmaailmaa. Miksi ei siis tutkittaisi asioita kokemusmaailman kautta? On muistettava, että mitään tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä ilman tieteentekijän subjektiivista vaikutusta. Tieteilijän tiedonkäsittelykyky sekä maailmankuva ja siihen liittyvät uskomukset vaikuttavat tutkimuksen aiheisiin ja menetelmien valintaan.

Ei ole olemassa kahta samanlaista maailmankuvaa, koska se miten maailman näemme, on kaikkien kokemiemme asioiden summa. Jokainen kokemus, jokainen ihmissuhde, jokainen luettu kirja ja kaikki saatu kasvatus ja koulutus kulkee ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän läpi ja muokkaa jokaiselle täysin ainutkertaisen kokemuksen maailmasta ja elämästä. Objektiivisen todellisuuden ihanne jää aina väistämättä saavuttamatta.

Tiedätkö, millaista on olla lepakko? Vaikka kuinka yrität, parhaimmillaankin tiedät, miltä tuntuu olla ihminen, joka kuvittelee olevansa lepakko!

Mitä tulee terveyteen, sitä voidaan käsitellä niin objektiivisin kuin subjektiivisin mittarein. Molemmille on paikkansa. Laboratoriokokeet tai vaikkapa kehon lämmön mittaaminen auttavat ymmärtämään terveyttä paremmin ja sairaudenhoidossa ne ovat perusteltuja. Toisaalta, kunkin oma subjektiivinen kokemus terveydestä ja hyvinvoinnista on hänelle itselleen kaikkein merkittävin terveyden mittari. Mitä enemmän on yhteydessä kehoonsa, aistien muutoksia, sitä herkemmin tiedostaa myös, mikä on hyväksi omalle terveydelle ja mikä ei. Tästä näkökulmasta käsin monia sairauksia voitaisiin ennaltaehkäistä, jos opettelisimme olemaan intiimimmässä yhteydessä kehomme viesteihin.

Mitä enemmän opitaan aistimaan ja kokemaan elämää sen sijaan, että pelkästään ajateltaisiin sitä, sitä herkemmiksi tullaan hienojakoisille muutoksille, joita kehomielessä tapahtuu. Valintoja opitaan säätelemään niin, että ne tukevat hyvinvointia ja merkityksellistä elämää. Sen sijaan, että luettaisiin tutkimuksia esimerkiksi parsakaalin terveellisyydestä ja tiedon tasolla määriteltäisiin se hyväksi ruoka-aineeksi, voidaan kokeilla ja kokea itse sen vaikutus kehoon, kun sitä syödään tietoisesti ja seurataan, miltä tuntuu syömisen jälkeen. Voi olla, että jollekulle parsakaali sopii ja joku toinen saa siitä vatsavaivoja – näin ollen objektiivisin mittarein (esimerkiksi vitamiini- ja hivenaineiden mittauksella) terveelliseksi määritelty ruoka voikin subjektiivisen arvion jälkeen osoittautua epäsopivaksi. Ja toisaalta – miksi emme hyödyntäisi molempia, sekä subjektiivista että objektiivista tietoa toisiaan tukevassa yhteistyössä!

Täydentävissä hoidoissa ajatellaan, että subjektiivinen totuus on meille kaikkein tärkein. (Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niidenkin tehoa tutkittaisi myös tieteellisin tutkimusmenetelmin). Riittää, että jostakin hoidosta koetaan saatavan hyötyä tai hoidon jälkeen on parempi olo. Placebo-vaikutus ei näin ollen ole huono asia, koska se mikä koetaan hyväksi ja oikeaksi, muuttuu kehossa mielihyväksi ja edistää terveyttä. Kokemukseensa voi luottaa. Koska täydentävät hoidot usein lisäävät kehotietoisuutta ja niissä integroidaan tunteiden, kehon, mielen sekä hengen tai sielun ulottuvuuksia, voidaan ajatella, että myös lisääntyvä itsensä ymmärtäminen on osa täydentävien hoitojen hyötyjä. Kun kaikkia näitä ulottuvuuksia pidetään yhtä tärkeinä, aletaan tervehtyä. Kun olemme kokonaisia, meistä tulee terveitä. Niinpä vaikkapa fyysisin liikkein tehtävä joogaharjoitus alkaa integroimaan toisistaan eronneita fyysisiä ja henkisiä ulottuvuuksia, ja hyvinvointi alkaa parantua kokonaisvaltaisesti.

Jooga ja tai chi ovat esimerkkejä subjektiivisista tieteistä, sillä esimerkiksi ymmärryksen chistä tai pranasta, eli universaalista elämänenergiasta voi saada vain suuntaamalla huomiota kehoon. Jokainen voi todentaa henkisen harjoituksen perinteissä kuvaillut lainalaisuudet oman harjoituksen kautta. Tämä voi tosin viedä paljon aikaa!

Yksinkertaistettu hienovaraisen energiakehon malli joogisen ihmiskuvan mukaan

Maailmankuvan murros

Elämme maailmassa, jossa materialistinen reduktionismi on vallassa oleva tieteellinen paradigma, ja tämä paradigma ohjailee kaikkia merkittäviä virallisia päätöksiä, esimerkiksi lääketieteessä. Materialistinen reduktionismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan aine on todellisuuden perimmäinen yksikkö ja kaikki muu palautuu lopulta siihen. Ainetta mittaamalla selvitetään kaikkien ilmiöiden salaisuus. Tämän näkemyksen mukaan henkiset kokemukset syntyvät aineesta. Tosin kukaan ei ole onnistunut osoittamaan, miten tietoisuus nousee materiasta. Tätä ongelmaa kutsutaan “tietoisuuden kovaksi pähkinäksi”.

Tieteellis-teknologisessa kulttuurissa kaikki materialistisesta reduktionismista eroava joutuu taistelemaan olemassaolostaan. Siksi myös osa täydentävistä hoidoista on joutunut marginaaliin, vaikka niillä olisi paljon potentiaalia parantaa ihmisten hyvinvointia. Ne voisivat auttaa ongelmissa, joihin lääketiede ei löydä ratkaisuja ja kehittää ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä kokonaisvaltaisella tasolla.

Suurin hyöty saadaan toki aikaan sillä, että aletaan integroimaan modernin lääketieteen upeita saavutuksia (jotka saavat huippunsa erityislääketieteen eri osa-alueilla) kehomielihoitoihin ja perinteisten ja holististen parannusjärjestelmien viisauteen. Jälkimmäiset voivat toimia erityisen hyvin vaikeasti diagnosoitavien monisairaiden henkilöiden kanssa sekä sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla henkisesti vaikeat tilanteet aiheuttava somaattisia oireita.

Täydentävien hoitojen hyödyntäminen rikastuttaa terveyskulttuuriamme. Jos ihmistä tarkastelee vain yhdestä, kapeasta näkökulmasta, vaikkapa mittaamalla fyysisen kehon ominaisuuksia, näkemys ihmisyydestä kuihtuu ja kaventuu, ja kapeaan ihmiskuvaan ahdettu ihminen alkaa voida huonosti. Täydentävien hoitoja tarkoitus on, nimensä mukaisesti toimia rikastuttavana lisänä koululääketieteen menetelmiin.

Elämme moniarvoista aikaa, jolloin meidän ei tarvitse tyytyä yhteen totuuteen, joka todistaa toisen näkemyksen valheelliseksi. Pikemminkin terveyttä ja hyvinvointia voidaan oppia tarkastelemaan laajasti eri näkökulmista.. Näin voidaan muistaa kenties jo unohdettu asia, että ihminen on terve, kun hän on kokonainen ja ravitsevassa yhteydessä ympäristöönsä.

Kehräämöllä tarjotaan erilaisia täydentäviä hoitoja, jotka auttavat sinua voimaan paremmin kokonaisvaltaisella tasolla. Voit tutustua niihin täällä.

Blogin kirjoitti Markus Savander, psykologi ja mindfulnessohjaaja. Hän tarjoaa Kehräämöllä elämäntaidon valmennusta ja intuitiivista energiahoitoa. Voit tutustua häneen tarkemmin täällä.

Olet terve kun olet kokonainen!
Sulje Menu