Tunnetko joogavaatteesi hiilijalanjäljen?

Tunnetko joogavaatteesi hiilijalanjäljen?
Jooga-ja Hyvinvointila Kehräämö puolustaa vastuullisia valintoja joogavaatemarkkinoilla. Joogaopettaja Teija Enoranta kirjoittaa vaatteen hiilijalanjäljen selvittämisestä.

Törmäsin Etelä-Ranskassa kundaliinijoogin unelmakauppaan: myytävänä ainoastaan valkoisia vaatteita, materiaaleina luonnonmukaisesti viljeltyä puuvillaa ja pellavaa. Mahtavaa! Ensin meni pää sekaisin niin valtavasta valkoisuudesta, uuden puhtaan puuvillan ihanasta tuoksusta ja kaikista niistä pitsiröyhelöistäkin. Aikani rekkien välissä pyörittyäni, ihan niin kuin olisin jo näköaistin kautta saanut yliannostuksen jotain minkä aistini luokittelivat liian makeaksi, lisäaineita sisältäväksi, ehkä jäätelöksi värin perusteella, tuli huono olo ja jouduin lähtemään kaupasta tyhjin käsin.

Yhä useammin käy näin; jos tarvitsen uusia vaatteita, joudun tekemään aika lailla tutkimustyötä, ennen kuin löydän kaunista, sopivaa, eettisesti tuotettua päällepantavaa, joka värähtelee oikealla tavalla. Tämä viimeinen on se vaikeimmin täyttyvä kriteeri. Intuitio toimii joskus raivostuttavan herkästi, eikä anna pukeutua mihinkään, missä ei ole hyvä olla. Jos vaatteen tuotanto alkaen raaka-aineen viljelystä ja jatkuen sen uusiokäyttönäkymiin on eettinen, se vaikuttaa selvästi siihen, miltä vaate tuntuu käytössä.

Varuna-osuuskunta avasi syyskuussa 2018 Jooga- ja hyvinvointila Kehräämön Finlaysonin alueelle, joka on koko Tampereen alkupiste. Finlaysonin tehtaan perusti skotlantilainen James Finlayson vuonna 1820. Puuvillaahan täällä kehrättiin, parhaimmillaan yli kolmen tuhannen työläisen voimin, raskaassa työssä kaksitoistatuntisina päivinä, ja mistä lie se puuvilla rahdattiin. Me joogit pohdimme nyt puuvillapöksyjemme alkuperää samoissa tehdassaleissa, missä puuvillan plikat köhivät pölyn keskellä.

Usein joogatunneilla kysellään, mistä ihmeestä saisi valkoisia, puuvillaisia, eettisesti tuotettuja, joogaan sopivia – ja jopa vielä kauniita vaatteita. Meillä Tampereella ei ainakaan vielä ole tuollaista valkoisten vaatteiden kauppaa. Ja vaikka olisikin, olisiko helppo vastaus löydettävissä sieltä? Yhtä helppoa vastausta ei taida ollakaan, mutta onneksi monia hyviä vaihtoehtoja. Kirppareilta löytyy silloin tällöin valkoisia, joogaan sopivia vaatteita, mutta joskus niitä joutuu ostamaan kaupastakin.

Kundaliinijoogaan ja kaikille muillekin joogatunneille voi pukeutua juuri niihin vaatteisiin, joissa itse tuntee viihtyvänsä ja liikkuvansa hyvin. Pukeutumiskoodi ei siis ole millään tavalla ehdoton, eikä jooga ole perimmäiseltä luonteeltaan tekstiiliurheilua. Koska joogan vaikutuksena herkistyy oman intuition kuuntelemiselle, ja sydän avautuu ottamaan huomioon paitsi itsemme, myös koko planeetan tasapainon, vaatetuksen valinnassa pitää ottaa huomioon monia, osin ristiriitaisia kriteerejä. Vaikka jooginen elämänasenne karsii turhaa kuluttamista, tulee se päivä, kun revenneiden ja läpikuultaviksi hiutuneiden joogahousujen tilalle on vain löydettävä uudet.

Miksi valkoista?

Kundaliinijoogan mestari Yogi Bhajan opetti, että värit värähtelevät eri tavoin ja vaikuttavat energiaamme. Valkoinen heijastaa kaikkia väriävyjä, ja valkoinen valo sisältää kaikkia näkyviä sähkömagneettisen säteilyn taajuuksia yhtä paljon. Yogi Bhajanin mukaan tästä prismasta voi löytää kaikki mahdolliset värähtelyt. Oma päätelmäni on, että minun on helpompi ottaa neutraalisti asioita vastaan myös hienovaraisilla tasoilla silloin, kun käytän valkoista. Silloin on joogaopettajana rauha vaikuttaa energiaan tasapainottavasti. Olen pohtinut, onko valkoinen valon aallonpituus väri laisinkaan. Ehkä se onkin näkökulma, josta voimme tarkastella värien tanssia vapaasta, neutraalista asemasta.

Värit ovat aina olleet minulle tärkeitä. Vaatteen valinnassa väri ja materiaali ovat yhtä tärkeitä. Oikeansävyinenkään vaate ei käy, jos se on hengittämätöntä keinokuitua. Kun aloitin joogan, en omistanut yhtään valkoista vaatekappaletta. Ensimmäisenä huomasin, että vaihdoin värikkäät lakanat valkoisiin, sitten valkoinen tuli välttämättömäksi yöasussa, ja vähitellen kokeilin valkoista myös joogatunnilla. Tuntui hyvältä. Nyt käytän joogassa lähinnä valkoista, mutta en mene rikki kauniista beessistä, kullasta, vaaleanpunaisesta, vaaleanvihreästä tai sinisen eri sävyistä. Mustaa en jostain syystä enää pysty käyttämään joogatunnilla, muuten kyllä toisinaan, kylmänä vuodenaikana.

Valkoinen vaatetus ja vaaleansävyinen sisustus voi hoitaa ja vahvistaa auraa. Erilaisten ympäristöjen värien ja valaistusten vaikutusta omaan mielentilaan ja meditaatioon on hauska testailla. Eri aikoina huomaa hakevansa eri värejä päälleen ja ympärilleen, mutta valkoisen vaikutus on aina rauhoittava ja tasapainottava.

Olet varmasti huomannut, miten värit vaikuttavat itseesi.Tutki myös miten eri värit vaikuttavat siihen, miten muut kohtaavat sinut. Mitä vaikutuksia on näkyvän valon spektrin eri aallonpituuksilla, jotka näemme väreinä, mutta jotka värähtelevät kaikki eri taajuuksilla? Miten omat värisi vaikuttavat siihen, mitä muut heijastavat sinulle?

Täytyykö olla puuvillaa?

Yhtä tärkeä kuin väri, ja ympäristön kannalta tärkeämpikin, on vaatteen materiaali. Väitän, että tunnen materiaalista, jos sen tuotanto ei ole eettistä ja kestävää. Vaatteen tuotannon pitää olla vastuullista ekologisista ja eettisistä näkökulmista. Siksi puuvillakaan ei ole välttämättä hyvä vaihtoehto. Vaatteissa on monia erilaisia ympäristömerkkejä ja sertifikaatteja, joita voi käyttää apuna valinnassa. Koska vastuullisia asiakkaita on koko ajan enemmän, valmistajat kertovat yhä useammin vaatteen tuotannosta seikkaperäisesti.

Suosin suomalaista, mutta olen oppinut, ettei Suomessa suunniteltu vaate välttämättä ole valmistettu täällä, eikä varsinkaan suomalaisesta materiaalista. Usein on konstikasta selvittää, millainen hiilijalanjälki vaatteella on, kun otetaan mukaan materiaalin lisäksi kuljetuskustannukset. Ei voi välttyä siltä, että kaupasta ostetun vaatteen kuljettamiseen on käytetty fossiilisia polttoaineita, mutta kannattaa selvittää, miten paljon niitä on kulunut. Sillä on eroa, hankitaanko vaate läheltä vai tilataanko se Kiinasta.

Valkoiset joogavaatteet ovat hyvä valinta joogatunnille.

Puuvillavaate tuntuisi aina sopivalta, mukavanpehmeältä luonnonkuidulta. Puuvillakilon tuottamiseen menee kuitenkin vettä noin 10 000 litraa, vaikka se olisi luonnonmukaistakin puuvillaa. Sunnuntain 12.5.2019 Helsingin Sanomissa kerrotaan, että yhden farkkuparin puuvillaan kuluu yhden ihmisen 17 vuoden juomavedet. Millä hinnalla kaupassa myydään 17 vuoden juomavedet, kun nostat rekistä tämän farkkuparin? Tuntuisi siltä, että hinnalla, jonka täällä maksan vaatteesta, ei millään voida kattaa sen raaka-aineen kasvatuksen kuluttamia luonnonvaroja.

Jos kerran vaatteita on ostettava, olisi ainakin huolehdittava, että ne voi käytön jälkeen kierrättää. On hienoa, että monet vaatemyymäläketjut ilmoittavat nyt ottavansa vastaan vanhat vaatteet, mutta sekään ei oikeuta epäeettisesti tuotettujen tai keinokuituvaatteiden liikakulutusta. Tällä hetkellä monissa puuvillavaatteissakin on elastaania, jota ei ainakaan vielä osata erotella pois luonnonkuiduista. Kun vaatteessa on elastaania, sitä ei voida kierrättää, ei vaikka elastaania olisi vain prosentti tai pari. VTT:n tutkimuskeskuksessa kehitellään parhaillaan menetelmää, jolla elastaani voitaisiin erotella pois luonnonkuidusta ja sulattaa sekin uusiokäyttöön. Spandexit eivät siis pääse vaatekaappiini, vaikka voisinkin kiikuttaa ne takaisin kaupan kierrätykseen – enkä ole rehellisyyden nimissä koskaan viihtynyt piukoissa leggingseissä.

Jäljelle jää hyvälaatuinen, ekologisesti ja eettisesti tuotettu luomupuuvilla tai luomupuuvillasta kierrätetty puuvilla, joka on materiaalina ihanan hengittävä, kosteutta imevä ja herkällekin iholle pehmeä. Joogaan sopivan puuvillavaatteen on kuitenkin oltava riittävän väljä, koska se ei jousta. Hyvälaatuinen on kalliimpaa, mutta kestävämpää, ja pelkkä puuvilla voidaan kierrättää. Vaatteen käyttöikä pitenee ja hiilijalanjälki pienenee. Hyvänlaatuisista puuvillalaaduista paras on egyptiläinen, käsin poimittu ELS-erikoispitkäkuituinen puuvilla, jota löytyy vaatteiden raaka-aineista harvoin. Koneellisesti poimittu Pima ELS-puuvilla on sekin hyvä valinta.

Olen turhaan yrittänyt etsiä Suomessa tuotetusta pellavasta ja kuituhampusta tehtyjä kankaita ja niistä ommeltuja vaatteita. Kuituhamppuvaatteet on useimmiten valmistettu Kiinassa, siellä kasvatetusta materiaalista. Kun kaavaillaan keinoja torjua ilmaston lämpenemistä, löydettäisiinkö ratkaisuja, joilla kotimaisten raaka-aineiden jalostus kankaiksi ja vaatteiksi tulisi mahdolliseksi? Meillä olisi peltoja joilla viljellä raaka-aineiksi kuituhamppua, nokkosta, koivua ja pajua. Tulevaisuuden ekologisia vaatemateriaaleja on Suomessa suunnitteluasteella ja toivottavasti nopeasti saatavilla. Neuvostoliiton viennin hiivuttua alkoi kaatua kallelleen Suomen kukoistava tekstiiliteollisuus, mutta ehkä meillä vielä olisi osaajia, jotka osaisivat ainakin kouluttaa myös valmistamaan vaatteita Suomessa.

Villa on materiaali, jonka hyväksyn suurella rakkaudella käyttööni. Lankakaupassakin pitää silti olla tarkkana. Parasta on, jos tiedän, missä villan kasvattanut lammas asuu. Suomalaisille lammastiloille vain maksetaan tällä hetkellä niin alhaista hintaa villasta, että ne mieluummin hävittävät tarpeettomat villat polttamalla. Langoiksi kehrätään eniten ulkomailta ostettua, tehotuotettua villaa. Onneksi suomenlampaan, kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaankin villoista tehtyjä lankoja on saatavilla. Niistä kudotut vaatteet ovat suorastaan terapeuttisen lanoliinisia.

Vaatimaton joogi

Kun olen löytänyt oikean värin ja materiaalin, vaatteen leikkaus on seuraava tarkasteltava asia. Hippakuteista ei tule joogakuteita, ja varsinkin luonnonmateriaaleista tehtyjen vaatteiden pitää olla enemmänkin ”modest fashionia” toimiakseen joogatunnilla. Vaatteen tulee olla riittävän väljä, mutta sen ei silti tarvitse näyttää säkiltä. Hyvä leikkaus tekee vaatteesta kauniin ja liikkeessä toimivan. Sovituskopissa olisi kai paras vetää aurinkotervehdykset ja hartiaseisonta, että todella saisi selville, miten vaate toimii harjoituksessa. Turhan monet ylimääräiset rimpsut ja liehukkeet, nappirivistöt, vyöt, nyörit, taskut ja muut sinänsä kivat yksityiskohdat voivat olla joogassa tosi hermostuttavia tai jopa vaarallisia.

Omaan tyyliini ei kuulu esiintyä napa tai selkä paljaana muualla kuin uimarannalla. Vaate, jossa viihdyn joogassa peittää keskivartalon. Antavat kaula-aukot ja matalat housunvyötäröt johtavat joskus noloihin tilanteisiin eri asanoissa. Vaatimattomuuteen kuuluu sekin, ettei vaatteiden tarvitse välttämättä tavallisella tunnilla olla kimalteisia tai koristeltuja. Koulutusten valmistujais-seremonioissa, pujassa ja kirtanissa käytän kyllä mielelläni bling blingiä, jota löytyy huiveista ja koruista yksinkertaisempiin vaatteisiin yhdistettynä.

Vaatimattomuus toteutuu parhaiten niin, ettei vaatteita tarvitse olla ylenmäärin. Myönnettäköön, että olen kyllä syyllistynyt hätävarjelun liioitteluun ja ostanut hyvän vaatteen, kun sen jostain löydän, siinä pelossa että tämä on viimeinen sopiva ja kaunis vaatekappale joka ikinä enää tielleni sattuu. Näitä universumin viimeisiä käyttökelpoisia vaatekappaleita onkin sitten kertynyt vaatekaappiin vino pino.

Miksi kirjoitin kaiken tämän?

Halusin sanoa:

Kun löydät suomalaisen vaatevalmistajan vastuullisesti tuotetun, ekologiset ja eettiset kriteerit täyttävän joogaan sopivan vaatekappaleen, vinkkaa siitä muillekin vaikka täällä Kehräämön Facebook-sivuilla.

Jos olet vaatevalmistaja, jolla on arvot kohdallaan, tuo markkinoille vastuullisesti tuotettuja vaatteita.

Jos sinuakin ahdistaa se, ettet tiedä mitä vaatteita enää uskaltaa ostaa, ettei tuhoaisi luontoa enempää, muista, että hyviä vaihtoehtoja ja uusia innovaatioita tulee markkinoille koko ajan, ja sitä nopeammin, mitä useammin päädyt omissa ostoksissa vastuulliseen valintaan.

Jos sinua ahdistaa ihan hitosti, tule joogaan – se auttaa. Meitä kaikkia tarvitaan muutoksentekoon. Jos voimme tehdä jotakin välttääksemme masennuksen ja lamautumisen, se on ympäristöteko ja auttaa koko planeettaa.

Lähteitä:

https://ekohelsinki.fi/fi/content/11-vaatteiden-sertifikaatit-ja-ympaeristoemerkit-abc

Nykänen, Anna-Stina. 12.5.2019. ”Kuka ei lihasta luopuisi, mutta luovupa lycrasta!”. Helsingin Sanomat

Suojanen, Ulla. 1995. Vihreät tekstiilit. Helsinki: Yliopistopaino.

Sulje Menu